Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Noin, kaikki tietää mitä tehä. Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan saa tänne kirjoitella. Vain, jos olet haamu, koira tai possu, saat kirjoittaa tänne.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Silverglow

12.07.2018 10:05
Hopea

Kävelimme käytävässä eteenpäin. Olin varma, että olin kuullut ääntä. Kenties jotain vierasta kieltä?
”Hopea, älä jää sinne odottamaan”, Kipinä huikkasi. Vasta silloin tajusin seisahtuneeni hetkeksi, ja hölkkäsin muut kiinni.
”Tää kaartuu vähän ylöspäin”, Nopsa ilmoitti.
”Ollaan siis luultavasti lähellä uloskäyntiä”, Aurinko henkäisi.
Kävelimme peräkkäin käytävää ylöspäin, ja pian huomasimme yläpuolellamme pienen aukon, jota peitti viemärinkansi. Kansi oli likainen ja kostean näköinen.
”Hyi. Mä en koske tohon”, ilmoitin heti. Kipinä vilkaisi minua hymyillen. Liito katsoi minuun turhautuneesti.
”Älä viitsi, Hopea.” Katselin Liitoa tympääntyneesti.
Aurinko turhautui ja avasi viemärinkannen. Astuimme kaikki vuoron perään ulos.
”Ah, raitista ilmaa.”
”En halua olla ilonpilaaja, mutta musta tuntuu, että jos me ei kohta juosta, me ollaan pikkuisessa vaikeuksissa”, Liito huomautti, ja katsahdimme kaikki taaksemme. Näimme käytävän ikkunoista, kuinka kaksi ohjaajaa oli tulossa avaamaan ovia.
”Mitä? Näinkö aikaisin?!” Kipinä protestoi.
”Antaa olla, nyt juostaan!” Nopsa sanoi, ja lähdimme juoksemaan kohti läheistä metsää. Metsä oli todella tiheää, jonka vuoksi sinne oli helppo piiloutua.
Pysähdyimme metsässä, jottemme tekisi ääntä, josta työntekijät voisivat päätellä meidän olevan piilossa metsässä. Seisoin aivan kiinni puunselkämyksessä, kun työntekijät tulivat avaamaan ison portin. Pidätän hengitystä, vaikka tiesin, etteivät ohjaajat voisi kuulla sitä.
Kun työntekijöitä ei näkynyt enää, jatkoimme matkaamme. Jatkoimme niin pitkälle, että jalat alkoivat turtua. Silloin Liito pysähtyi kuin seinään. Minä, joka kävelin hänen takanaan, törmäsin poikaan ja kaaduin maahan.
”Mitä sä..” Liito auttoi minut ylös ja osoitti aukiolle, jolle olimme saapumassa. ”Katsokaa.”
Aukiolla seisoi hylätyn näköinen ja pieni pirtti. Se oli jo vähän ränsistynyt, mutta juuri se kelpaisi hyvin meidän tarkoitukseemme. Ja se oli syvässä metsässä. Täydellistä.
”Se on täydellinen piilopaikka”, Nopsa totesi, ja käveli ensimmäisenä talon luokse. Talon lähellä oli pieni lampi.
”Ja se on hyvällä paikallakin”, Aurinko sanoi.
Nopsa avasi oven, ja livahdin hänen kätensä alta sisälle taloon. Nopsa yllättyi, mutta tuli kuitenkin vain sisälle taloon muu jengi perässään.
Tutkimme taloa. Minä ja Kipinä avasimme erään oven aivan vanhan keittiön näköisen tilan vierestä. Sieltä avautui aika iso makuuhuone.
”Me otetaan tää”, Kipinä ja minä sanoimme yhtä aikaa.
Nopsa vilkaisi huoneeseen ja nyökkäsi. ”Käy minulle.”
Liito oli löytänyt toisen, vähän pienemmän makuuhuoneen. ”Mä ja Nopsa voitas nukkuu täällä. Entä Aurinko?”
”No Mä voin nukkuu teidän kaa, Liito. Jos siellä siis on tilaa.”
”Kyllä tänne kolme ihmistä saadaan mahtumaan.”
”Hyvä. Sitten voimme levätä hetken. Puolen tunnin kuluttua aloitetaan kunnostustyöt”, Nopsa sano vilkaisten vanhan olohuoneen seinällä olevaa kelloa.
Kävelin Kipinän kanssa sängylle, joka näytti laholta. Kokeilimme maata siinä, ja se tuntu juuri ja juuri kestävän meidät.
”No, tää sänky täytyy kunnostaa”, Kipinä ilmoitti, mutta yritimme kuitenkin levätä siinä edes tämän pienen hetken.

//Minye? Kipinä?

Nimi: Ghost

09.07.2018 16:35
Minye

Kävelin käytävää eteenpäin, ja sitten ovista eteistilaan. Vilkaisin viekä kerran ympärilleni, ennen kuin hipsin portaat alas hoitajien tiloihin. Kannoin sylissäni puista laatikkoa, jonka sisällä oli kaikki omaisuuteni, joka ikistä paperinpalaa myöten. Saavuin laidoitetun tunneöin luokse. Nostin alinta lautaa niin, että sain ensin työnnettyä laatikon sisään, ja kömmittyä sitten itse perässä. Asetin öaudan huolellisesti paikoilleen niin, että se näytti täuson kiinnitetyltä. Käutävä oli matala, mutta mahduin aivan hyvin seisomaan siellä suorana. Paljaat jalkani läpsyivät hiljaa vasten kivistä lattiaa. Käytävä oli pimeä, mutta silmäni olivat jo tottuneet hämärään, jotem näin melko hyvin tunnelissa. Tunnustelin kädelläni vasenta seinämää, kulkiessani aina vain eteenpäin. Pian käteni tavoitti tutun halkeaman seinässä. Pysähdyon ja jäin kuuntelemaan. Olin aiemmin ollut kuulevinani jotain, mutten silloin ollut varma mitä. Nuy tunnisyon äänet. Askeleita. Ei yhden, vaan useamman henkilön. Kahden... kolmen... ei vaan viiden henkilön! Pujahdin halkeamaan ja sen kautta pieneen huoneeseen, jota joskus oltiin käytetty pommisuojana sodan aikaan. Huoneen ovi oli mahdotonta saada auki. Se oli jo ajat sitten ruostunut umpeen, sekä hautautunut ulkopuolelta hoekan ja mullan alle. Laskin laatikkoni lattialle useiden peittojen ja tyynyjem viereen, keskelle kirjapinoja. Olin rakentanut itselleni piilopaikan pommisuojaan, seuraavana päivänä alkavien "vierailuviikkojen" ajaksi, jotka kestäisivät melkein kuukauden. Sitä hälinää em kestäisi puoltakaan tuntia. Sen olin todennut ensimmäisinä vuosinani. Viime vuosien ajan olin vain kyhjötellyt varastossa päivät pitkät. Tällä kerralla olin varannut ruokaa todella pitkäksi aikaa, koten minun ei tarvitsisi poistua piilostani kuon ehkä kerran tai kahdesti useaan viikkoon.

Kuulin taas askeleet. Ne kuuluivat jo aivan läheltä ja kaikuivat käytävässä. Samalla kuulin myös hiljaista puhetta.
"Täällä on inhottavaa", joku sanoi. Tuhahdus.
"Ja myös ahdasta", sanoi toinen ääni.
"Nyt hiljaa!" kolmas suhahti. "Nopsa ja Hopea, älkää valittako koko ajan!"
"Voi voi... Aurinko, en voi sille mitään, että olen näin pitkä!" aivan ensimmäinen ääni sanoi.
Hivuttauduin halkeamassa eteenpäin ja onnistuin kyynärpääni terävään kohtaan seinässä. Seinästä irtosi kivenpalanen joka putosi lattielle jo päästi kovan kolinan. Kirosin ääneen, emmen kuin ehdon hillitä itseäni.
"Κόλαση!!" sähähdin kun kipu pureutui kyynärpähäni. Yleensä, lun puhuin itsekseni, puhuin kreikkaa, koska hatma orpokodista ymmärsi puhettani. Joskus vuosia sitten, olin vain saanut yhtäkkiä päähäni sanoja ja melodian. Olin pian hyräillyt todella vanhaa kreikkalaista laulua. Sen jälkeen olin ahkerasti opiskellut kieltä, jonka uskoin olleen osa vanhempieni elämää.
Puhe käytävässä hiljentyi välittömästä.
"Πορώ να το γαμώ τώρα..." huokaisin melkein äänettömästi. Hetken hiljaisuuden jälkeen uusi ääni puhui taas:
"Mikä se oli?"
"Mennään vain eteenpäin", joku sanoi.
"Mutta kun se kuulosti puheelta! Entä jos täällä on joku!?" toinen väitti vastaan.
"Nyt suu kiinni ja eteenpäin, jos joskus haluamme olla ulkona!" kuului terävä käsky. Askeleet jatkuivat, utta nyt hieman varovaisemmin.

// Kipinä? Hopea? Joku muu?

Nimi: Silverglow

09.07.2018 11:20
Hopea

"Minusta se olisi hyvä tilaisuus", sanoin tarkastellen Kipinän ilmettä. Liito nyökytteli päätään, ja Nopsa huitaisi kädellään ilmaa.
"Selvä, päätös on tehty. Kerrotaan Auringolle aamulla, mutta nyt suunnitellaan", ilmoitin.
"Okei, Kipinä. Sait tämän idean, joten onko sinulla suunnitelmia, miten pääsemme täältä huomaamattomasti pois?" Nopsa kysyi.
"No.. ei varsinaisesti, mutta emmeköhän me jotakin keksi."
"No, aitojen yli ei pääse kiipeämään, ja portin käyttö olisi liian ilmiselvää ja riskialtista", Liito totesi.
"Hmm... otetaan selvää tän rakennuksen salapaikoista jos niitä ees on", Nopsa sanoi. Niinpä herätimme Auringon ja lähdimme hiippailemaan käytävillä.
"Hys, kuuletteko te tuon?" kysyin.
"Joo. Ihan kuin askelia", Aurinko sanoi.
Minä, Kipinä ja Nopsa kurkistimme kulman taakse, ja näimme nuoren tytön pujahtavan jonkinnäköiseen salakäytävään, hoitajien oleskelutilojen puolella. Käytävän suuaukko oli laudoitettu umpeen, mutta tyttö oli tarpeeksi pieni mahtuakseen lautojen välistä.
"Tämäpä kiintoisaa, mihinköhän tuo vie?"
"Vain yksi keino selvittää se", Kipinä sanoi, hiipi portaat alas vilkuillen ympärilleen, ja hypähti salakäytävän luokse. Me muut seurasimme häntä.
"Okei, Nopsa, Liito ja Aurinko vetää noi laudat irti, kun mä ja Hopea vartioidaan tätä aluetta", Kipinä määräsi. Nopsa tuhahti mutta alkoi silti irrottamaan lautoja.
Menimme Kipinän kanssa portaisiin vahtimaan muiden varalta. Pojat saivatkin pian lautoja irrotettua.
"No, nyt pitäisi jokaisen mahtua täältä. Kuka eka?" Liito kysyi.
"Minä!" sanoin vikkelästi ja pujahdin sisälle käytävään. Kipinä seurasi minua perässään Liito, Aurinko ja viimeisenä Nopsa.

//Minye? Kipinä?

Nimi: Kipinä

19.06.2018 15:56
Nopsa ja Hopea tuijottivat molemmat minua jokseenkin jännittyneinä. Virnistin ilkikurisesti. Olin onnistunut luomaan hyvän pohjan uutiselleni.
"Niin, eihän tässä muuta kuin se, että meidän olisi parasta lähteä huomenna", naurahdin rennosti.
"Mitä?" Nopsa huudahti.
"Hiljaa pönttö!" kuiskasin ja katsoin Nopsaa varoittavasti. Poika hiljentyi, mutta näin hänen muodostavan huulillaan sanat: 'itse olet pönttö'.
"Jos muistatte, ylihuomenna täällä alkaa niinsanotut vierailuviikot. Se tarkoittaa sitä, että muutamaan viikkoon, me ei voida käytännössä liikahtaakaan. Turvatoimia kiristetään entisestään juuri meidän kaltaisten lasten takia. Jos me ei toimita huomenna, voi olla että meidän karkaamissuunnitelmat kariutuu aikalailla kokonaan. Sitä paitsi, jos me karataan huomenna, kukaan ei voi lähtee meidän perään. Siihen nimittäin tarvittais liikaa nokkeluutta", selitin rauhallisesti. Hopea katseli minua mietteliäänä.
"Niin, miksi emme lähtisi? Täydellinen tilaisuus. Kaikki aikuiset pyörivät valmisteluihin parissa, ja pyrkivät tekemään orpokodista viihtyisän paikan. Kukaan ei kiinnitä huomiota meihin", ystäväni mutisi. Yhtäkkiä joku hyppäsi päälleni takaapäin, tietenkin kaataen minut. Käännyin salamannopeasti ja työnsin tunkeilijan päältäni.
"Liito! Senkin tomppeli! Mitä sinä teet?" kiljuin. Liito vain hymyili ja pomppasi takaisin sängylle.
"Sinuna olisin hiljempaa, pönttö", Nopsa huomautti ivallisesti minulle. Murhaava katse, ja Nopsa hiljentyi. Siirsin katseeni takaisin Liitoon.
"Mitäs minä. Tuli tylsää ja Aurinko nukkui. Että tulin sitten tänne. Ja älkää selittäkö mitään, kuulin kaiken", Liito hymyili. Poika katsoi minua suoraan silmiin, ja tunsin sydämeni hypähtävän. Ei, en halunnut tästä mitään draamaa. Hopea ja Nopsa riittivät jo. En halunnut ihastua nyt sitten Liitoon. Jouduin jo olemaan Hopean tukena, ja jos joutuisin kestämään vielä Liitoakin, en varmastikaan jaksaisi. Yritin saada kasvoilleni kylmän ja välinpitämättömän ilmeen.
"Vai niin. Olemme me aikamoisia salakuuntelijoita", tuhahdin. En täysin osannut peittää hämmennystäni, mutta toivoin, että muut eivät huomaisi mitään. Kiristelin hampaitani ja vääntelin käsiäni vaivaantuneena.
"Mitäs sanotte siitä? Siis karkaamisesta."
Minulla oli vahva tunne siitä, että Hopea oli huomannut jotain. Liitokin ehkä. Nopsa ei luultavimmin, sillä hän ei katsellut minuun päinkään.

//Hopea?

Nimi: Silverglow

07.06.2018 20:13
Hopea

Kipinä heitti hupparin minulle, kun Mick yritti napata sen hänen kädestään. Nauroin ilkeästi pojalle, ja koppasin hupparimytyn kiinni. Poika näytti jo hieman lannistuneelta. Hän seisoi Kipinän edessä ja hengitti nopeaa tahtia - hän oli hengästynyt.
"Hmmph.. oot tylsä", sanoin ja heitin hupparin ilmaan. Kipinä koppasi sen. Poika ei liikahtanut. Hymähdin.
"Tuu hakemaan." Kipinä heitti hupparin taas minulle, jolloin katseeni herpaantui hetkeksi. Silloin Mick hyppäsi päälleni ja kaatoi minut. Tuhahdin ja työnsin pojan vaivattomasti pois. Huppari oli edelleen minulla.
"No, ota siitä", heitin mytyn kohti poikaa, joka kaappasi sen nopeasti ja hieman kömpelösti ilmasta.

Kun kuljimme käytävää pitkin makuuhuoneisiin, Kipinä kysyi minulta:
"Miksi valitsit hänet? Hän olisi voinut olla paljon vahvempi."
"No ei ollut. Ja kun, hän kuunteli meitä ruokailussa.. tiedän, että hän tietää jotakin. Ja.. se ei ole hyvä juttu", sanoin nostaen katseeni Kipinään.

Saavuin sängylleni hieman väsyneenä. Nopsa istui sängyllään, kun tulin.
"Moi. Ootko yksin?" hän kysyi.
"Joo.. tai no sä oot siinä, mutten usko et sä tarkotat itteäs", sanoin hieman epävarmasti. Nopsa virnisti.
"On jo myöhä", sanoin. "Pitää olla aamulla virkeitä, et herätään aikasin... pitää tavata muut", huomautin.
"Hei älä viitsi, kello on vast 13 yli yheksän", Nopsa naurahti.
Huokaisin.
"Mä sitä paitsi aion nyt puhua siitä aiemmin tänään tapahtuneesta jutusta."
Kasvojani alkoi kuumottaa, ja käännyin poispäin Nopsasta. Tunsin hänen katseen selässäni. Silloin Kipinä kipusi sängylleni taskulamppu kädessään.
"Mun pitää kertoo teille jotain.."

//Kipinä? Keksi joku juttu vaa

Nimi: Koirafani

28.05.2018 16:23
Kipinä

Seisoin Hopean kanssa yläkerran käytävällä. Etsiskelimme sopivaa kiusaamisen uhria näiden käytävällä liikkuvien joukosta. Samassa Hopea nykäisi hihaani. Käännyin katsomaan ja näin Hopean tuijottavan tiiviisti eteensä. Käänsin päätäni Hopean tuijotuksen kohteen suuntaan ja näin kummallisen näköisen pojan. Pojan hiukset olivat puoliksi mustat ja puoliksi ruskeat. Hiuksia koristivat muutamat erisävyisen harmaat pilkut. Pojalla oli kädessään huppari, hän oli ilmeisesti ollut äskettäin ulkona. Hopea lähti kävelemään rauhallisesti poikaa kohti. Tämä oli luultavasti viidentoista vanha, mutta silti todella pitkä. Minä olin kyllä poikaa pidempi, sillä olin itsekin varsin pitkä ikäisekseni, mutta hän saattaisi olla vahvempi. Hopea ei mielestäni ollut valinnut uhriaan kovin tarkasti. Ystäväni oli kuitenkin jo napannut pojan hupparin ja rullannut sen pieneksi mytyksi. Hopea heitti pallon korkealle ilmaan ja antoi minun napata sen helposti. Pojalla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta saada hupparipalloa kiinni, niin nopeasti ja taidokkaasti sitä heittelimme. Oli huvittava näky, kun poika yritti hyppiä hupparia itselleen. Päätin että olihan tilanteeseen toki puututtava.
"Hei, poika! Kerro nimesi", hymyilin ilkeästi ja koppasin taidokkaasti hupparin. Avasin hupparin pallolta ja heitin sen ilmaan kuin frisbeen. Hopea nappasi hupparin ilkeästi nauraen.
"Olen Mick. Mick Drop", poika puuskahti. Hän kuulosti varsin hengästyneeltä. Hyvä.
"Hei, entä te? Mitkä teidän nimenne ovat?" Mick kysyi taas hetken kuluttua.
"Ai mitkä meidän nimemme ovat? Hmm... hei minä taisin olla Emma! Oletko sinä Julia?" nauroin Hopealle. "Hei etkö sä oikeesti tiedä keitä me ollaan?"
"No tiedän. Te ootte Emily Spark ja Jenny Glow. Kaikki tietää", poika virnisti.
"Älä kutsu meitä niillä nimillä. Sulle me ollaan vaan Koo ja Hoo. Etkä sitte kysele mitään tai kerro kenellekään!" kuiskasin kylmästi. Katsoin Hopeaa hymyillen. En tiennyt mitkä olivat ystäväni syyt juuri tämän pojan kiusaamiseen, mutta saisin kuulla ne luultavasti pian. Käännyin taas Mick'iin päin.
"Kuinka vanha sä oot?" kysyin.
"Viistoista. Ja sä oot kuudentoista. Ja "Hoo" on kanssa viistoista", Mick vastasi heti.
"Näin, on sulla sentään jotain järkeä päässä", Hopea ilkkui.
Hopea oli rullannut hupparin taas pötköksi ja heitti sen minulle. Nappasin pötkön kiinni. Minun puolestamme voisimme jatkaa samaa rataa vaikka koko loppu päivän, mutta Hopea olisi loppujen lopuksi se, joka pistäisi rajan tälle touhulle.

//Minye ja Hopea?

Nimi: Koirafani

24.05.2018 17:29
Kipinä

Verho edessäni alkoi avautua. Nopsa ilmestyi eteeni. Tuijotimme hetken toisiamme. Kun en muuta keksinyt, hymyilin viattomasti ja sanoin suloisella äänellä:
"Arvaa mitä? Mä en äsken todellakaan kuunnellu tota teidän keskustelua."
Olin tosiaankin kuunnellut verhon takana koko keskustelun. Tiesin, etten ollut kovin kiltti Hopealle, mutta Nopsa oli ansainnut kostonsa äskeisestä salakuuntelusta. Nopsa katsoi minua raivostuneena ja jopa hieman peloissaan.
"Kipinä. Sä et olis saanu!" Nopsa huusi vihaisena. Katsoin Nopsaa voitonriemuisena.
"Jaa... sinäkö sitten olisit saanut?" kysyin ivallisesti. "Sitä paitsi mä en nähnyt tossa teidän keskustelussa mitään ihmeellistä. Me keskusteltiin jo asiat läpi Hopean kanssa. Ja sä kuuntelit sen keskustelun. Musta se oli vähän "vakavampi" keskustelu kuin toi äsköinen. Jos sä et olis kuunnellu meitä, tätä keskusteluu ei olis luultavasti koskaan tapahtunut!"
Nopsa tuijotti minua hetken, riuhtaisi verhon syrjään ja marssi ohitseni pois. Sängylle jäänyt Hopea tuijotti minua hämmästyneenä. Kohautin hartioitani.
"Sori. Toivottavasti sua ei haitannu, et halusin antaa sille pikku opetuksen salakuuntelusta", mumisin ja katsoin Hopeaa "minkäs itselleen voi"-ilmeellä.
"Ookei... sun ei ehkä olis tarvinnu... mut annetaan täl kertaa olla", Hopea sanoi hieman pöllämystyneenä. Kävelin varovasti ystäväni viereen.
"Hei, ethän sä oikeesti loukkaantunut? Mä haluun olla sun kaveri... annathan sä anteeks?" kysyin epätoivoisena.
Hopea vastasi heti miettimättä.
"Hei haloo! Miksen mä antais anteeks! Tietty mä annan!" Hopea huudahti hieman närkästyneenä.
"Hyvä. Niin... kun me ollaan tällaisia, kun ollaan, on varmaan ystävien ja muidenkin salakuuntelu normaalii", hymyilin.
"Kipinä. Mul on vähän tylsää. Mennäänkö tekeen jotain? Vaikka härnäämään hoitajii, tai muita lapsii täällä?" ystäväni silmiin oli syttynyt ilkikurinen pilke. Virnistin.
"Sä tiiät mitä mä vastaan", nauroin.
"Ehdottomasti!" Hopea huudahti. Näytin peukkua tytölle, merkiksi siitä, että tämä oli arvannut oikein. Toisaalta, Hopea ei luultavimmin nähnyt yhtäkään syytä, miksi olisin kieltäytynyt. En nähnyt minäkään. Vetäisin Hopean pystyyn ja juoksin ulos verhon peittämältä alueelta.

//Hopea?

Nimi: Silverglow

24.05.2018 16:55
Hopea

"Hmm... en tiedä. Pelkään Nopsan reaktiota. Eihän hänkään ilahtunut, kun minut istutettiin hänen viereensä nukkumaan", sanoin hieman alakuloisesti.
"Eli tää tarkottaa sitä, että sä oikeesti tykkäät siitä", Kipinä sanoi ja virnisti.
Katselin häntä ja hymyilin hänelle hieman tympääntyneenä. "Uskon niin. Tai siis, Nopsa on kiva ja hauska ja mukava ja söpö ja.... no joo, tajuut varmaan."
Kipinä hymähti.
"Entä sä? Ootko sä ihastunut kehenkään? Jos oot niin kehen", kysyin hieman haastavaan sävyyn.
"No en varsinaisesti oo, mut jos pitäs joku valita, nii ehkä Liito", Kipinä vastasi.
"Eli tykkäät siis Liidosta?" kysyin ilkikurisesti.
Kipinä puuskahti. "No enhän mä niin sanonu.."
"Vedenpitävä merkki siitä, että sä tykkäät Liidosta!"
"No parasta olla, sillä täältä pesee!" Kipinä nappasi vesilasini yöpöydältä ja melkein kaatoi vettä päälleni. Aloimme molemmat nauraa.
Sitten Nopsa tuli. Kipinä vilkaisi minuun ja hymyili. Tuhahdin.
"Moi", Nopsa sanoi, ja änki sängylleen.
"Eikö sulla ollut jotain?" kysyin varautuneesti.
"Oli. Mut nyt mul on vapaata", hän katsoi minua hymyillen. Poskiani alkoi kuumottaa. Huomasin, että Kipinä hivuttautui hieman kauemmas.
"Taidan tästä lähteä."
Kipinä vinkkasi silmää minulle ja lähti. Jäin kahden Nopsan kanssa.
"Niin joo. Mä vähän niinku kuulin teiän keskustelusta puolet", hän sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
"Joo mä meenki ettimään Kipinän ...", yritin vaihtaa puheenaihetta ja aioin lähteä pois.
Ennen kuin ehdin lähteä, Nopsa tarttui minua kädestä, ja veti minut luokseen. Nopsan vetäisy oli kuitenkin niin kova, että horjahdin aivan hänen eteensä. Vetäydyin hitaasti pois ja katsoin koko ajan hänen silmiinsä. Poika hymähti.
"Mun asia jäi kesken", ja sanoi ja jatkoi puhumista.
"Kuulin siis teidän keskustelua. Niin.. mitä Kipinä puhu jotain.. meistä?"
"Ei se mitään puhunu", sanoin varsin epäuskottavasti. Nopsa katsoi minua "hieman" epäillen.
"Ok. Mut täst puhutaan vielä", hän sanoi ja avasi verhon.

//Kipinä? Tiiät kyl....

Nimi: Koirafani

24.05.2018 16:20
Kipinä

Kaavin lautaseni tyhjäksi ja aloin katsella ympärilleni. Muilla oli vielä jonkin verran ruokaa lautasilla, joten päätin odottaa hetken. Samassa huomasin, että Liito ja Hopea tuijottivat jokseenkin painostavasti toisiaan. Keskityin mukamas maitoni loppuun juomiseen, mutta kuuntelin oikeasti tarkasti mitä kaksikko keskusteli.
”Oletko sinä ihastunut minun veljeeni?” kuulin Liidon kuiskaavan hitaasti ja ivallisesti. Olin pudottaa lasini. Tämähän alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Laskin lasin pöydälle ja aloin keräillä astioitani tahallisen hitaasti. Vilkaisin Hopeaan päin. Tyttö painoi lippiksensä - jota hän muuten aina piti päässään - silmilleen. Liidon ilme oli suorastaan voitonriemuinen. Hän katseli Hopeaa hetken hymyillen vinosti ja sanoi sitten korottaen ääntään täysin tahallisen kuuloisesti:
”Hopea on ihastunut Nopsaan, eikö niin Hopea?”
Poika virnisti ilkeästi. Kuulin Auringon liikahtavan takanani. Hopea nosti lippalakin silmiltään ja katsoi Liitoa uhmakkaasti, ehkä jopa hieman raivoissaan.
”Entä jos olenkin”, Hopea pamautti, otti astiansa ja marssi pois. Pomppasin pystyyn ja juoksin astioiden kanssa Hopean perään jättäen pojat keskenään. Viskasin astiani nopeasti kärryyn ja juoksin makuuhuoneeseen. Sinne Hopea oli luultavimmin mennyt. Olinkin oikeassa, sillä hetken kuluttua löysin Hopean istumassa yksin parisängyllä. Nopsa oli jossain muualla. En voinut olla olematta tyytyväinen pojan katoamiseen, sillä Hopea olisi tuskin kaivannut häntä juuri nyt elämäänsä.
”Hei, Hopea... Ei sun nyt noin paljon tarvii suuttuu siitä, että Liito paljasti sun pikku, pikku salaisuuden”, virnistin. Toivoin ettei ystäväni suuttuisi tai loukkaantuisi. Hopea kuitenkin vain hymyili ja pyöräytti silmiään.
”Ei se oo niin vakavaa. Jos sä oikeesti tykkäät Nopsasta, niin sä saat tykätä. Meidän iässä voi jo olla ihastunut!” huomautin rohkaisevasti. ”Sitä paitsi, musta tuntuu, että Liito katuu jo kohta. Jos se näki oikeesti kunnolla sen sun purkauksen, se tulee kohta tänne. Luota muhun. Voi olla myös ettei se haluu nähä sua pariin päivään, koska se luulee et loukkaannuit pahasti.”
Hopea nyökkäsi ja alkoi tutkailla kynsiään.
”Mut hei! Meinaatko kertoo Nopsalle?” kysyin hieman ilkikurisesti. Hopea katsoi minuun ensin ”hei pliis”-ilmeellä. Sitten hänen kasvonsa luuttuivat mietteliäiksi. Näki, että tyttö mietti nyt ihan kunnolla. Jäin odottamaan uteliaana Hopean vastausta.

//Hopea?

Nimi: Silverglow

24.05.2018 12:02
Hopea

Istuin sängyllä peiton päällä mahdollisimman kaukana Nopsasta, kun Kipinä kipusi sängylle.
"Mistä te oikein puhutte?" Hän kysyi hiljaa. Nopsa vilkaisi minua, ja minä vilkaisin häntä. Nopsa nyökkäsi pienesti ja kääntyi sitten Kipinään päin.
"Me vähän tässä suunnittelimme, että voisimme karata", Nopsa kertoi.
Vilkaisin häntä kummastuneena. Hän katsahti minuun, hymähti ja jatkoi: "Siis tietysti myös sinä, Liito ja Aurinko", hän jatkoi. Kipinä katseli meitä oudosti, mutten osannut lukea hänen ilmettään.

||Aikaskippi seuraavan päivän ruokailuun||
Istahdin Nopsan, Liidon, Auringon ja Kipinän viereen. Nopsa alkoi selittää kaikille ideaa. Muut nyökkäilivät kiinnostuneina. Tätä porukkaahan ei orpokodin seinät pidättele!
Nojauduin taaksepäin hymyillen. Katseeni osui nuoreen poikaan - ehkä 15-vuotiaaseen - jonka tukka oli erittäin kummallisen värinen. Hän näytti kuuntelevan.
Nykäisin vieressäni olevaa Liitoa hihasta, ja nyökkäsin pojan suuntaan. Mutta kun Liito katseli, poika käänsi äkkiä päänsä poispäin.
"Hmmph.. olen varma, että tuo poika kuunteli meitä äsken..", sanoin kaikille.
"Tuskin. Jos se olis kuunnellu, se ois jo kertonut jollekin", Aurinko rauhoitteli. Muut myötäilivät häntä, mutten vain saanut kiinni ajatuksesta. Miksi se poika kuunteli meitä?

Nopsa oli syönyt. Hän nousi ylös, ja lähti viemään lautastaan. Katselin häntä, kun hän loittoni yhä kauemmas. Vatsassani kylmäsi. Pakotin itseni kääntymään pois Nopsasta.Katselin vielä pöydässä olevia kavereitani. Vilkaisin kohti Liitoa. Hitto, Liito oli nähnyt. Hän hymyili.
"Mitä?" kysyin hieman ärtyneesti. Yritin peitellä hermostuneisuuttani äänessäni, mutta Liito vain korjasi asentoaan ja avasi suunsa:

//Kipinä? Voit sit keksii mitä Liito sanoo.

Nimi: Ghost

24.05.2018 08:15
// Tehään vaa tällai. Muuten. Minye/Jää ol viel orpokodissa ja sieltä karatessa ihan vaan Minye, mut sit ku se liittyy jengiin, se saa vassta tok "jenginimensä".


Minye

Makasin sängyssäni levottomana. Oli yö, enkä saanut unta. Päätin lähteä pienelle kävelylle orpokodin käytäville. Nousin istumaan ja sänkyni narahti hieman. Alemmassa sängyssä nukkuva tyttö -- olisiko kimi ollut Annie? -- pyörähti sängyssään, mutta jatkoi sitten tasaista tuhinaansa. Huokaisin helpotuksesta. Kuului vain pieni tömähdys, kun pudottauduin lattialle -- vaikka olisin voinut käyttää tikkaitakin. Mitä turhia.
Hiivin käytävään. Vaihdoin hiipimiseni tavalliseen kävelyyn. Tajusin, että unettomuuteni johtui mataöasta verensokerista. En ollut nimittäin syönyt lounaan jälkeen mitään. Samaan aikaan hoitajien huoneesta, käytävän toisesta päästä, ulos tuli hoitajamme Kaarle. Mies huomasi minut ja käveli luokseni.
"Mikä on?" tuo kysyi.
"Päätä särkee", valehtelin. Vaikka ääneni oli pelkkää pihinää, ja malkein kuulumattomissa, Kaarle nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
"Tule, niin haetaan sulle särkylääke." Seurasin Kaarlea hoitajien toimistoon, joka muutoin oli kielletty alue orpokodin lapsille. Olim tietysti aina välillä käynyt siellä salaa näpistämässä jotakin. Huomasin eräällä pöydällä avaamattoman karkkipussin ja muutaman sulkaapatukan. Tajusin onnekseni, että olin ottamut huoneesya hupparin mukaani -- koska öisin käytävät tuppaavat olemaan melko viileitä -- ja Kaarle oli selkä minuun päin. Nopealla liikkeellä nappasin herkut pöydältä ja piilotin ne huppariini, joka oli nyt sylissäni kasana.
Kaarle tuli takaisin luokseni.
"Tässä, Minye. Menehän sitten takaisin nukkumaan", mies sanoi. Nyökkäsin ja otin lääkkeen, varoen kuotenkin tiputtamasta hupparikääröä. Lähdin toimistosta takaisin kohti huonetta. Livahdin takaisin sänkyyni ja avasin hupparikäärön. Olim tyytyväinen saaliiseeni. Söin yhden suklaapatukan ja sulloik loput herkut lukittuun laatikkooni, joka riippui koukuilla sänkyni reunassa. Lukittuun arkkuu, jonja avain riippui kaulassani. Sinne ei kukaan pääsisi ilman lupaa.
Olin saanut suuhuni makeaa, ja verensokerini oli taas tasainen, joten sain helposti unta, ja nukahdin heti.

// joku mahdollisesta?

Nimi: Koirafani

23.05.2018 19:17
//Noin. Ensin nyt kysyn tehdäänkö silleen, että laitetaan nimikohtaan nettinimi ja tarinan alkuun hahmon nimi, vai silleen et nimi kohtaan hahmon nimi? Koska musta tää olis kätevämpi mitä mö nyt käytän, koska sit jos me pelataan "npcillä" niin tiedetään kuka on pelannu. Mitäs sanotte?

Kipinä

Peittoni reuna muistutti jo märkää repaleista rättiä. Minulla oli kumma taipumus pureskella asioita ja olin siis pureskellut peitonkin reunaa. En saanut unta. Oli jo yö, mutta minä en vain nukkunut. Olin ehkä levoton, sitä se tietenkin oli. Levottomana en koskaan saanut unta. Samassa kuulin narahduksen yläsängystä. Jähmetyin paikoilleni. Pidätin hengitystä. Narahdus taas. Lisää narinaa. Puraisin peittoani raivostuneena. Aina se oli tuo yläsängyn tyttö. Tyttö oli ärsyttävä. Vain minulle, mitä ilmeisemmin. Hän oli oikein herttainen kaikille muille, mutta minun elämästäni hän teki piinaa. Tyttö tuntui tietävän aina, mitä minä suunnittelin, tein tai yritin tehdä. Se oli raivostuttavaa. Kun halusin nukkua, tyttö pomppi sängyssään hereillä. Kun halusin olla valveilla, hänkin oli ja kyseli minulta typeriä kysymyksiä, kuten olenko ihastunut kehenkään, tai onko hän mielestäni hauska. Kaikista rasittavinta oli kuitenkin se, että aina kun olin lähdössä jonnekin yöllä - esimerkiksi tapaamaan ystäviäni - hän pomppasi pystyyn ja kysyi mihin olin matkalla. Toisaalta, voisin nytkin lähteä. Siis tapaamaan ystäviäni. Auringon ja Liidon luokse en menisi. He nukkuivat, harmillista kyllä, aivan poikien makuuhuoneen perällä. Jos olisin hiipinyt sinne ja joku olisi huomannut minut, olisin ollut pinteessä. Toinen vaihtoehto oli siis Nopsa ja Hopea. Kaksikko nukkui parisängyssä, mikä oli epätavallista, sillä Hopea oli vasta viisitoista. Parisängyt oli tarkoitettu kahdeksantoistavuotiaille. Oikeastaan Hopean ei olisi edes kuulunut olla täällä 16-18-vuotiaiden luona. Hän olisi kuulunut astetta nuorempien ryhmään, mutta se ryhmä sattui olemaan täpötäynnä, joten Hopea sitten sijoitettiin tänne hieman tyhjempään, mutta täpötäyteen, ryhmään. Valitettavasti siinä kävi sitten niin, että ainoastaan paikka Nopsan vieressä oli vapaana. Kaksikko ei ainakaan aluksi ollut lämmennyt toisilleen, mutta en nyt tämänhetkisestä tilanteesta tiennyt. Minusta oli kuitenkin hauskaa, että Hopea oli saapunut tänne luoksemme, sillä muuten emme olisi luultavasti tutustuneet ja jengin olisi aukon verran tyhjä. Niin me olimme siis orpokodin rettelöitsijäporukka, minä, Nopsa, Hopea, Liito ja Aurinko. Rikoimme paikkoja ja aiheutimme muutenkin sotkua orpokodissa. Sen lisäksi meitä pelättiin. Se oli coolia. Vihasin sitä aikaa, kun olin pieni ja viattoman näköinen. Musta kihara polkkatukka, kuin milläkin söpöyden enkelillä. No, enää en ole sellainen.

Nyt havahduin kuitenkin mietteistäni, sillä yläkerran narina lakkasi, ja alkoi kuulua rauhallista tuhinaa. Sänkytoverini nukkui. Pujahdin nopeasti pois sängystä ääntäkään päastämättä ja lähdin hiippailemaan käytävällä. Pian olinkin jo ensimmäisen parisängyn vierellä. Nopsa ja Hopea vain nukkuivat käytävän perimmäisessä sängyssä. Lähdin taas hiipimään sänkyjen välissä, kohteenani kauimmainen sänky. Onnekseni sisältä kuului hiljaista kuiskutusta. Minun ei tarvitsisi herättää ketään. Seisahduin sängyn ympärillä olevan verhon eteen.
"Hei! Voinko tulla sisään?" kuiskasin. Supina sisällä lakkasi. Nopsan ääni vastasi hiljaa ja epäröiden:
"Koo, sinäkö siinä?"
"Kyllä", sihahdin. Katsahdin nopeasti ympärilleni. Ketään ei näkynyt. Joku voisi kuitenkin tulla.
"Tule sisään", Hopean ääni suhisi. Raotin varovasti verhoa ja pujahdin sisään. Nopsa ja Hopea istuivat peiton päällä, aika kaukana toisistaan. Näki ettei heillä vielä täysin synkannut, ehkä. Enhän minä tiennyt. Istahdin sängylle.
"Mistä te oikein puhutte?" kysyin hiljaa. Nopsa ja Hopea vilkaisivat toisiaan. Nopsa nyökkäsi pienesti ja kääntyi sitten minuun päin.
"Me vähän tässä suunnittelimme, että voisimme karata. Tietenkin myös sinä, Liito ja Aurinko", Nopsa kertoi. Silmäni laajenivat hämmästyksestä. Tuollainen vaihtoehto ei ollut edes käynyt mielessäni.
"Loistavaa! Haluan heti karistaa tämän paikan pölyt jaloistani! Meistä voi tulla rikollisjengi!" hymyilin.
"Shh! Seinilläkin on täällä korvat", Hopea sihahti ja nosti etusormensa suunsa eteen. Nyökkäsin ja jatkoin hiljaisemmalla äänellä:
"Kertokaa lisää."

©2018 Kaikkiuusiks - suntuubi.com